haku palaute sivukartta

 

Sairaalalääkäriseminaari 28.9.2000
sl Minna Rantanen
ohjaaja ylifyysikko Sauli Savolainen ja fyysikko Juha Lampinen

SÄDETURVALUENTO

KÄSITTEITÄ

Absorboitunut annos kuvaa ionisoivan säteilyn aiheuttamaa todellista säteilyannosta kohdeaineessa. Absorboituneella annoksella ilmoitetaan, kuinka suuren energiamäärän säteily on jättänyt kohdeaineeseen massayksikköä kohden. Yksikkö on J/kg, jonka erityisnimi on gray (Gy). 1 Gy = 1 J/kg. Gray on suuri yksikkö, joten yleensä käytetään mGy tai mGy.

Aktiivisuus tarkoittaa radioaktiivisessa aineessa aikayksikössä hajoavien atomien lukumäärää. Sen yksikkö on becquerel (Bq). Radioaktiivisen aineen aktiivisuus on 1 Bq silloin, kun ainemäärässä hajoaa keskimäärin yksi atomi sekunnissa. Becquerel on pieni yksikkö, käytännössä kBq tai MBq.

-Absorboitunut annos ja aktiivisuus ovat fysikaalisia suureita ja niiden avulla voidaan määritellä ja mitata monet muut säteilyn ja radioaktiivisuuden suureet.

Efektiivinen annos. Suure, jolla kuvataan säteilyn aiheuttamaa terveydellistä kokonaishaittaa. Efektiivisen annoksen laskennan perustekijät ovat: absorboitunut annos kullekin kudokselle tai elimelle, eri säteilylajeille määritellyt haittakertoimet sekä kunkin kudoksen ja elimen säteilyherkkyyttä kuvaavat painokertoimet (esim. gonadit 0,20, aktiivi luuydin, keuhkot, paksusuoli ja mahalaukku 0,12, kilpirauhanen, ruokatorvi, rinnat ja virtsarakko 0,05, luun pinnat ja iho 0,01) . Yksikkö on sievert (Sv). Ekvivalenttiannos. Suure, jolla kuvataan säteilyn tietylle elimelle tai kudokselle aiheuttamaa terveydellistä haittaa. Ekvivalenttiannos ei ole fysikaalisesti mitattavissa ja se lasketaan, kun absorboitunut annos on mitattu tai määritetty. Yksikkö sievert.

Kollektiivinen efektiivinen annos tarkoittaa säteilystä jollekin ihmisryhmälle aiheutuvaa efektiivistä kokonaisannosta. Yksikkö on mansievert (manSv).

-Ekvivalenttiannos, efektiivinen annos ja kollektiivinen efektiivinen annos ovat säteilysuojelusuureita eli suureita, joita käytetään arvioitaessa säteilytyötä tekevien henkilöiden ja väestön säteilyaltistusta. Ekvivalenttiannokselle ja efektiiviselle annokselle on säteilyasetuksessa säädetty enimmäisarvot eli vuosiannosrajat, joita säteilytyötä tekevien ja väestön annokset eivät saa ylittää. Näitä suureita ei voi kuitenkaan suoreen mitata. Siksi on täytynyt kehittää sellaisia apusuureita, jotka voidaan mitata ja jotka antavat ekvivalenttiannokselle ja efektiiviselle annokselle riittävän tarkan likiarvon.

Annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren säteilyannoksen ihminen saa tietyssä ajassa (Sv/h).

Taulukko 1. Annosten vertailua - paljonko on paljon?
(Lähde:E. Rantanen Duodecim 2000; 116:7-9)

Efektiivinen annos (mSv)
20
4
2 - 4

1,2

0,5

0,1
0,04

0,01

  Mitä se on

Säteilytyötä tekevän työntekijän vuosiannosraja
Suomalaiselle säteilystä aiheutuva keskimääräinen annos vuodessa
Annos, jonka lentohenkilöstöön kuuluva saa työssään kosmisesta säteilystä vuodessa
Keskimääräinen annos, jonka suomalaisessa ydinvoimalaitoksessa työskentelevä sai työssään v. 1998
Keskimääräinen annos, jonka suomalainen saa säteilyn lääketieteen diagnostisesta käytöstä vuodessa
Keuhkojen röntgenkuvauksessa potilaalle aiheutuva annos
Keskimääräinen annos, jonka suomalainen saa Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuneesta laskeumasta vuodessa
Hammasröntgenkuvauksessa potilaalle aiheutuva annos

Annosrajat säteilytyössä

Säteilytyöstä työntekijälle aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää keskiarvoa 20 mSv vuodessa 5 vuoden aikana eikä minkään vuoden aikana arvoa 50 mSv. Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää 150 mSv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 500 mSv vuodessa.

Annosrajat on annettu efektiiviselle annokselle ja silmän, ihon sekä käsien ja jalkojen ekvivalenttiannoksille.Koska efektiivistä annosta ja ekvivalenttiannosta ei voida mitata annosmittarilla, on näiden suureiden arvot laskettava. Käytännössä henkilöannosmittarilla mitattu syväannos on riittävä likiarvo ulkoisesta säteilystä aiheutuvalle efektiiviselle annokselle. Henkilöannosmittarilla mitattu pinta-annos on vastaavasti riittävä likiarvo ihon ekvialenttiannokselle ja silmän ekvivalenttiannokselle.

Säteilytyöluokkaan A kuuluvat ne työntekijät, joille työstä aiheutuva efektiivinen annos, kun otetaan huomioon työhön liittyvä poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman mahdollisuus, on tai voi olla suurempi kuin 6 mSv vuodessa tai ekvivalenttiannos suurempi. Säteilytyöluokkaan B kuuluvat ne jotka eivät kuulu säteilytyöluokkaan A. Säteilytyötä tekevien terveyden huollon työntekijöiden säteilyn käytöstä saama efektiivinen annos on keskimäärin 0,4 mSv vuodessa.

Potilaiden säteilyannokset

Röntgentutkimuksia tehdään Suomessa yli neljä miljoonaa vuosittain. Keskimääräinen efektiivinen annos tutkimusta kohti on noin 0,6 mSv ja keskimääräinen efektiivinen annos asukasta kohti vuodessa noin 0,5 mSv. Potilasannosten seurannassa käytettäviä suureita ovat pinta-annos (entrance surface dose, ESD) ja annoksen ja pinta-alan tulo (dose area product, DAP). Fysikaalisena annossuureena näissä molemmissa on ilmaan absorboitunut annos, jonka yksikkö on gray.

Pinta-annos on ilmaan absorboitunut annos potilaan pinnalla säteilykeilassa, ja siihen sisältyy myös potilaasta sironnut säteily. Yksittäisestä röntgenkuvauksesta aiheutuva pinta-annos voidaan mitata termoluminesenssiannosmittarilla eli TL-dosimetrilla, joka on kiinnitetty potilaan pinnalle, säteilykeilan keskelle. Mittari voi olla esimerkiksi pieni litiumfluoriditabletti, joka ei näy tavallisessa röntgen kuvassa. Kertynyt annos saadaan selville kalibroiduan lukulaitteen avulla, jossa säteilyn litiumfluoridiin aiheuttamat viritystilat puretaan kuumentamalla. Viritystilojen purkautuessa emittoituu valoa, jonka määrä on verrannollinen säteilyannokseen.

Annoksen ja pinta-alan tulon tekijöinä ovat keskimääräinen ilmaan absorboitunut annos säteilykeilan poikkileikkaustasossa ja tämän poikkileikkauksen pinta-ala. Käytäntöön soveltuvia mittayksiköitä ovat Gy × cm2 ja mGy × cm2. Annoksen ja pinta-alan tulo ei sisällä potilaasta sironnutta säteilyä, ja se on käytännöllisesti katsoen riippumaton mittausetäisyydestä. DAP-mittarina käytetään läpäisytyyppistä ionisaatiokammiota, joka voidaan kiinnittää röntgenputken kaihdinkoteloon. DAP-mittari soveltuu hyvin läpivalaisututkimuksesta tai muusta monivaiheisesta röntgentutkimuksesta aiheutuvan säteilyaltistuksen määrittämiseen. Se ei sovellu tietokonetomografiaan tai mammografiaan.

Lähteet:

Asetus säteilylastetuksen muuttamisesta N:o 1143/1998
Stuk: Säteily- ja ydinturvallisuuskatsauksia, Säteilystä lyhyesti 6.1996
Stuk tiedottaa: Ihovaurioita radiologisista toimenpiteistä 4/96
Säteilyn käyttö ja muu säteilytoiminta. Vuosiraportti 1999. STUK-B-STO 41
Säteilyturvakeskus tiedottaa-julkaisu 26.3.1998
Säteilyturvallisuus ja laadunvarmistus röntgendiagnostiikassa 1998. Toim. A. Servomaa. STUK-A 152
Säteilyturvallisuus. Erik. toim. M.Pamilo ja H. Suoranta. Duodecim 2000;116:651-76