haku palaute sivukartta

 

CME - Continued Medical Education

European Association of Radiologyn (EAR) Educational Committee (EC) neuvotteli Wienissä 23.4.1998 aiheesta: Continued Medical Education (CME)

Kokous pidettiin Wienissä EAR:n järjestämää Professional Challenges in Radiology -symposiota edeltävänä päivänä käytännöllisyyssyistä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Prof. emeritus Uno Eriksson, joka edelleen jatkaa Educational Committeen puheenjohtajana. Ohjelmassa oli alustukset 9 Euroopan maan radiologian CME-tilanteesta. Lisäksi oli muista maista kerätty kyselylomakkeella tietoja, joista esitettiin lyhyt yhteenveto. Tämän jälkeen oli näiden maiden edustajilla tilaisuus raportoida oman maansa tilanteesta, jossa käytin Suomen puheenvuoron. Esityksien jälkeen oli tavattoman vilkas keskustelu, sillä asia koetaan ajankohtaiseksi kaikkialla, vaikkakin tilanteen kehitysaste on vaihteleva. Useimmissa maissa CME on vapaaehtoista ilman sanktioita, monissa puhutaan pelkistä suunnitelmista, mutta kuudessa Euroopan maassa CME on pakollinen erikoislääkärin oikeuksien säilyttämiseksi. Seuraavassa muutamia huomioita eri maiden tilanteesta alustusten perusteella:

Saksassa CME organisaatiota suunnitellaan, mukana on edelleen myös sädehoito. Mitään käytännön toteutusta ei vielä ole koska radiologikunta on jakautunut akateemiseen sairaalaradiologikuntaan, yksityispraktikuksiin ja organisoitumattomaan joukkoon, jotka kaikki ovat suuria, eikä yhteistyö toimi. Lisäksi maassa on suuri neuroradiologien koulukunta, mikä kouluttautuu ja toimii pääosin edellä mainittujen radiologiyhdistysten ulkopuolella. Saksalaisessa mallissa SRY:llä ei juuri ole opittavaa.

Ranskassa CME järjestelmän suunnittelu potee samoja vaikeuksia kuin Saksassa koska suuri radiologikunta on jakautunut samoin kolmeen toisistaan erilliseen kuppikuntaan, josta villien osuus on valtava.

Myös Italiassa näyttää olevan varsin vähän todellista organisoitua CME:tä tapahtumassa vaikka esiteltiin hienoja suunnitelmia.

Sveitsissä radiologien on hankittava CME-koulutusta keskim. 80 tuntia vuodessa, joista 50 tuntia saa olla todistettua itseopiskelua.  

Iso-Britanniassa CME on Royal College of Radiologyn (RCR) organisoima. Järjestelmä näyttää hyvin suunnitellulta ja toimivalta, vaikka onkin vielä vapaaehtoinen ilman sanktioita. Tiedustelun mukaan 70% radiologeista toteuttaa CME:n vaatimuksia jotka ovat seuraavanlaiset: Viiden vuoden jaksoissa radiologin on hankittava 250 credit-pistettä, mikä vastaa 250 täyttä tuntia jatkokoulutusta. 50% tästä koulutuksesta on hankittava ulkopuolelta oman organisaation (Category I credit). Lopuiksi kelpaa Category II credit, mikä tarkoittaa osallistumista oman organisaation (sairaalan/osaston) järjestämään koulutukseen. Molemmista pidetään lokikirjaa, joten osallistumistodistukset on lähetettävä RCR:lle pisteiden saamiseksi. Ulkomaisesta kongressista saa pisteitä vain jos kongressi on antanut todistuksen. Noin 10% pisteiden keräyksistä auditoidaan, millä pyritään vähentämään keinottelua. Brittien apulaislääkäreillä ei ole velvoitetta osallistua CME-koulutukseen, heille riittää se koulutus jota oma College sisäpiirissään antaa. Muuten brittien CME- järjestelmässä on paljon samanlaisia piirteitä kuin meidän apulaislääkärikoulutuksessa luentoihin ym. osallistumisvelvoitteen suhteen.  

Belgiassa on 1355 radiologia, joista yli 70% osallistuu CME järjestelmään. Vuosittain on hankittava 200 pistettä, mikä vastaa 20 täyttä tuntia koulutusta. Näistä 3 tuntia on oltava taloutta ja /tai etiikkaa, 4 tuntia paikallisen yksikön peer review toimintaa ja 13 tuntia yleistä CME opetusta.

Kreikassa ja Unkarissa CME on vasta suunnitteilla. Unkarilaiset suunnittelevat vuosittaiseksi vaatimukseksi 20 tuntia Category I opetusta, johon suositellaan neljännes organisoitua pakollista opetusta, noin puolet kansainvälisiä kongresseja ja neljännes kotimaan kongresseja. Category II pisteitä saa esim. kuuntelemalla omalle osastolle kutsutta luennoitsijaa julkaisusta, esitelmästä jne. Category II pisteitäkin on oltava vuosittain 20, jotta kelpaisi toimimaan ylilääkärinä, muille Category II on vapaaehtoinen.

Itävallassa credit-pisteeseen riittää Suomen tapaan 45 minuuttia. CME-diploomin saamiseksi on hankittava 3 vuoden aikana 100 pistettä, joista 80 on oltava radiologiaa, 20 muita aiheita. CME-diploomi edellyttää tiettyä jakautumaa koulutuksessa suppeasta erikoisalasta riippumatta. Jakautuma on seuraava: Thx 12, GI 12, GU 4, mammo 4, luut-lihakset 12, neuro 12, pää ja kaula 4, lastenradiologia 8, angio-interventiot 12. Ohjelma on aloitettu 1.1.95 ja ensimmäiset CME-diploomit jaettu 1.1.98. Opetuksen hyväksyy CME-kelpoiseksi "Fachfortbildungsreferent" sellaisin kriteerein, että opetustilaisuuden täytyy olla yliopiston, yliopistosairaalan, tieteellisen seuran tai paikallisen lääkärijärjestön organisoima. Siellä tulee olla luentolyhennelmät, arviointilomakkeet ja osallistujaluettelo. Opetukseksi kelpaavat luennot, seminaarit, hands-on workshopit ja kliiniset meetingit jos e.m. kriteerit täyttyvät.  

Norjassa maksettua CME:tä voi ja kuuluu hankkia vuosittain pari viikkoa ja joka kolmas vuosi on oikeutettu 4 kuukauden mittaiseen palkalliseen jatkokoulutukseen haluamassaan paikassa. Toisaalta taas Ruotsissa ole vielä edes pakollista erikoislääkäritenttiä, Suomessa se on ollut kolmisenkymmentä vuotta.

Suomen tilanne on hyvä. Meillä Suomessa CME-asiat ovat organisatorisesti ja toteutukseltaan Euroopan kärkeä. Lähimmäksi malliksi sopisi ilmeisesti brittien järjestelmä. Levittämällä CME jatkumaan nykyisen apulaislääkärikauden jälkeenkin on järjestelmä itse asiassa valmis paikallisesti järjestettyine SRY:n opetustilaisuuksineen niin kuin nytkin jo tapahtuu. Meillä ei ensi kädessä tarvita muuta kuin olemassa olevan apulaislääkäreitä koskevan säännösten soveltaminen koskemaan erikoislääkäreitä. Noin 2/3 erikoislääkäreistä osallistunee jo nyt CME-tilaisuuksiin, joten heidän kohdallaan tilanne ei muuttuisi muuten kuin että osallistuminen koulutukseen virallisesti kirjattaisiin ja akkreditoitaisiin.

Yleiskeskustelun aikana tultiin seuraaviin, kaikkien läsnäolijoiden suurinpiirtein hyväksymiin suosituksiin ja päätöksiin:

1.Radiologian spesialiteetin turvaksi on nopeasti (lähivuosina) luotava pakollinen CME-järjestelmä, joka toteutetaan kussakin maassa vallitsevien olosuhteiden mukaan siten että sovitaan tietyistä yhteismitallisista kriteereistä ja loppu jää kansallisen CME-organisaation vastuulle.

2. Kaikissa maissa pyritään viisivuotisjaksolla 250 creditin CME vaatimukseen (50 tuntia/vuosi keskimäärin), jossa 1 credit on 1 tunti (60 min). Puolet tästä on oltava Category I koulutusta, toinen puoli saa olla Category 2, mutta paikallisesti dokumentoitua.  

3. Educational Committee (EC) käy sähköpostitse keskustelua EC:n sisällä niistä monista kysymyksistä, joita ei ehditty käsitellä loppuun. Sellaisia ovat mm. miten pisteitä saa julkaisusta tai pidetystä luennosta, Euroopan ulkopuolisista kongresseista, dokumentoidu ta Internet-opiskelusta jne. Näiden olisi oltava yhtenäiset eri maissa.

4. EC nimeää ne radiologian kansainväliset kongressit, jotka ehdottomasti kuuluvat kaikkien jäsenmaiden CME:ssä Category I:een ja miten niistä saa pisteitä, ja miten osallistuminen luennoille dokumentoidaan. Sellaisia ovat luonnollisesti mm. ECR Wienissä, josta tulee vuosittainen.  

5. Kansalliset radiologian CME-organisaatiot määrittelevät oman maansa alueella pidettävien opetustilaisuuksien kelpoisuuden Category I / Category II tilaisuuksiin (luentojen taso, läsnäolon dokumentointi, hand-outs), ja montako tuntia (60 min) niistä saa. Tilaisuuksien luettelo päivitetään säännöllisesti ja lähetetään tiedoksi kaikille EAR/EC:n jäsenjärjestöille sähköisesti.

6. EAR:n kotisivulle luodaan linkki, josta löytää kaikki jäsenmaiden alueella tapahtuvat Category I koulutustilaisuudet.

Turussa 15.5.1998

Martti Kormano 

SRY:n edustaja EAR/EC