haku palaute sivukartta

 

HYKS SAIRAALALÄÄKÄRISEMINAARI
7.10.1999
Tekijä: SL, LL Tommi Jauhiainen
Ohjaaja: SL, LT, apulaisopettaja Kirsi Lauerma

SYDÄMEN EI-ANGIOLOGISET TUTKIMUSMENETELMÄT

Sydämen ei-angiologisia tutkimusmenetelmiä on ovat ultraääni, isotooppi, TT ja MRI. Tässä esityksessä keskitytään ultraääneen ja magneettiin. Ultraääni on Suomessa pääosin ei-radiologien käsissä, sitä tekevät lähinnä kardiologit ja kliiniset fysiologit.

UÄ (B/M-kuvat sekä jatkuva/pulssi-doppler)

UÄ indikaatiot
- sydämen lokeroiden rakenne, koko, toiminta
- läppävuodot ja -ahtaumat
- sydänpussin nestekertymät
- sepelvaltimovirtaus: tiedettä, ei todellisuutta

UÄ rajoitukset
- joskus anatomisista syistä rajoittunut näkyvyys
- oikean kammion rakenne ja koko anatomiasta johtuen vaikea
- sydänpussin taudit nesteilyä lukuunottamatta huonosti nähtävissä

UÄ:n edut
- bedside
- edullinen

MRI

Kolme seikkaa tekee magneetista edullisen sydämen kuvantamismenetelmän:

1) Luontainen hyvä kontrasti veren ja sydämen kiinteiden rakenteiden välillä. Spin-kaiku (SE) kuvissa virtaavasta verestä ei pääosin sydämen sisäisissä virtausolosuhteissa tule signaalia, ns. black blood ilmiö. Gradientti-kaiku (GE) sekvenssillä virtaava veri antaa kirkkaan signaalin. Molemmissa tapauksissa saadaan hyvä rajapinta sydänlihaksen ja veren välille.

2. Hyvä pehmytkudoskarakterisaatio mahdollistaa sydänlihaksen rakenteen ja kunnon arvioinnin
1. Kuvantaminen on kolmiulotteista mahdollistaen suoran lokeroiden tilavuuksien ja lihasmassojen määrittämisen ilman epävarmoja geometrisiä malleja. Myös tutkimuksen toistettavuus on tästä johtuen hyvä.

Geittaus (Gating)

Geittauksella tarkoitetaan kuvauksen tahdistusta sydämen liikkeeseen. Yleisimmin se tehdään EKG:hen mutta myös hengitykseen tahdistus on mahdollista. Tahdistus voidaan tehdä joko prospektiivisesti tai retrospektiivisesti. Prospektiivisesti tahdistettaessa signaalin keräys aloitetaan aina tietyn ajan kuluttua EKG:n R-piikistä. Retrospektiivisesti tahdistettaessa signaalia kerätään koko ajan ja samaan aikaan talletetaan EKG-signaalia. Jälkikäteen valitaan EKG:n perusteella vain oikeaan aikaan kerätty signaali kuvaan. Prospektiivinen tahdistus on yleisemmin käytetty.

Cine

Cine-kuvaus tarkoittaa nopeaa gradienttikaikupohjaista (TR 20-50ms, TE 4-15ms) kuvausta, jolloin sydämen syklistä saadaan kuvia 20-50ms välein koko sykli kattaen, jolloin voidaan analysoida toimintaa. Liikkuva veri näkyy valkoisena. Kuvaus voidaan myös suorittaa hengityspidätyksen aikana, jolloin saadaan yksi leiketaso yhden hengityspidätyksen aikana 10-30 sekunnissa. Etuna kuvauksen nopeus ja hyvä kuvanlaatu.

Kela

Voidaan käyttää joko body-kelaa tai pintakeloja. Pintakelan etuna on parempi signaalikohinasuhde mutta hengitysliikkeet saattavat aiheuttaa pintakelan kanssa enemmän artefaktaa - hengityspidätyskuvauksella näitä artefaktoja voidaan vähentää.

Mitä infoa MRI antaa sydämestä?

Morfologia:

  • epämuodostumat (lapsilla)
  • aneurysmat
  • kasvaimet, T1 SE ja T2-FSE ja Gd-tehostettu T1 kun erottaminen hitaasta virtauksesta on vaikeaa
  • sydänpussi
    • neste SE kuvassa mustaa, hyytymä valkoista

Toiminta:

  • sydänlihaksen supistuvuus (cine, tagging)
  • läppien toiminta, vuodot
    • viallisen läpän aiheuttama pyörteisyys tai virtauksen kiihtyminen - > signaalikato

Sydämen koon ja toiminnan kvantifikaatio:

  • lokerokoot ja niiden muutokset, ejektiofraktio
    • toistettavuus ja tarkkuus UÄ:tä parempi
  • läppävuodon määrän määritys (virtaus, faasikontrasti)
    • herkkyys UÄ:tä huonompi mutta merkityksellinen vuoto näkyy
  • lihasmassa

Sepelvaltimot:

Nykyisillä pääosin ad 1,5T laitteilla saadaan näkyviin sepelvaltimoita diagnostisesti 3-5cm matkalta. Ongelmana lähinnä riittämätön paikkaresoluutio ja sydämen liike. Korkeampi kenttävoimakkuus (2-3-4T) tuonee apua. Lisäksi suonessa pysyvät kontrastiaineet parantavat kuvanlaatua mutta nämäkään eivät vielä kliinisessä rutiinikäytössä.

Infarktin/iskemian kuvantaminen

MRI näyttää hyvin infarktoituneen sydänlihaksen (T2 kirkas signaali, ödeemi) pian sepelvaltimotukoksen jälkeen. Tällä ei kuitenkaan liene kliinistä lisäarvoa rutiinisti. Käyttämällä kontrastiainetta voidaan erottaa iskeeminen (=perfuusiodefekti) muttei vielä infarktoitunut sydänlihas. Kontrastiainetta käyttämällä voidaan myös erottaa liuotushoidon jälkeinen mahdollinen reperfuusio sydänlihaksessa pysyvästä tukoksesta. Lisäksi magneetilla voidaan osoittaa infarktin komplikaatiot kuten vasemman kammion aneurysma ja verihyytymät sydämen lokeroissa. Farmakologista rasitusta (lähinnä dobutamiini) voidaan käyttää sydämen tutkimiseen rasitustilassa, tällöin saadaan esille herkemmin hapenpuutteesta kärsivät sydänlihaksen alueet, on myös mahdollista nähdä iskeemisen alueen huonompi supistuvuus, joka näkyy vähäisempänä kammion seinämän paksuuntumisena.